Rakastan tammikuuta.
Rakastan rutiineihin paluuta.
Siinä missä monelle tammikuu näyttäytyy ankeana, pimeänä ja pitkänä, minulle se on ennen kaikkea selkeyden kuukausi. Arjen rauhoittumisen, rytmin löytymisen ja hyvinvoinnin uudelleen rakentamisen aikaa. Tammikuu antaa luvan palata perusasioiden äärelle – ilman kiirettä ja ilman vaatimusta tehdä mitään täydellisesti. Joulun jälkeen minusta on ihana kotoutua ja keskittyä hyvää tekeviin asioihin.
Monelle meistä tammikuu on hyvinvoinnin lisäämisen kuukausi. Silloin katse kääntyy taas siihen, miten syömme, liikumme, palaudumme ja nukumme. Usein taustalla on tunne siitä, että juhlapyhien ja poikkeusajan jälkeen olo on hieman tunkkainen. Keho tuntuu raskaalta, mieli ehkä levottomalta, ja arjen rutiinit ovat liukuneet taka-alalle.
Hyvinvoinnin arvot kantavat yli poikkeusaikojen
Oma suhteeni hyvinvointiin muuttui merkittävästi syksyllä 2021, kun tein itselleni hyvinvointiin liittyvän arvotyöskentelyn. Pysähdyin silloin pohtimaan, mitä hyvinvointi minulle oikeasti tarkoittaa – ei yleisellä tasolla, vaan konkreettisesti omassa elämässäni.
Määrittelin itselleni hyvinvoinnin arvon näin:
Haluan tehdä itselleni ja keholleni hyviä asioita, liikkua ja syödä hyvin.
Kun arvot on kerran sanoitettu ja sisäistetty, niitä vastaan toimiminen on vaikeata. Arvot toimivat ikään kuin sisäisenä kompassina. Ne eivät pakota, mutta ohjaavat.
Juuri siksi koen, että vaikka elämässä tulee poikkeusaikoja – lomia, juhlia, vapaita ja jaksoja, jolloin rytmi katoaa – en ole koskaan oikeasti kaukana hyvinvoinnista. Olen ehkä hetkellisesti sivussa rutiineista, mutta arvot ovat silti tallella.
Poikkeusajat kuuluvat elämään
Lomat, juhlat ja vapaat rikkovat rutiineja. Niin niiden kuuluukin tehdä. Välillä nautitaan, välillä hellitetään, välillä eletään eri rytmissä.
Poikkeusajan jälkeen moni kuitenkin kokee ristiriitaisen tunteen:
– olo ei ole paras mahdollinen
– liikunta on jäänyt
– syöminen on lipsunut
– unirytmi on sekaisin
Ja helposti siihen päälle hiipii ajatus: nyt kaikki on pilalla.
Todellisuudessa mikään ei ole pilalla.
Rutiinit ovat loivaa ylämäkeä
Ajattelen rutiineja vähän kuin loivaa ylämäkeä. Niiden ylläpitäminen vaatii aina pientä ponnistelua. Ei suurta, mutta tietoista. Kun elämä rullaa normaalisti, ponnistelu on vaivatonta. Kitka on vähäistä.
Poikkeusaikoina pallo sen sijaan vierii takaisin alamäkeen. Rytmi katoaa, ja se on täysin luonnollista. Ongelma syntyy vasta silloin, jos ajattelemme, että alamäkeen vieriminen tarkoittaisi epäonnistumista.
Kun olemme joskus onnistuneet luomaan itsellemme toimivia hyvinvoinnin rutiineja, niihin on yllättävän helppo palata. Meillä on jo:
– osaamista
– kokemusta
– tietoa siitä, mikä meille toimii
Emme aloita nollasta. Palaamme siihen, mitä osaamme.
Paluu rutiineihin ei vaadi suurta remonttia
Hyvinvoinnin rutiineihin palaaminen ei vaadi täydellistä elämänmuutosta. Usein riittää, että pysähdymme hetkeksi ja teemme suunnitelman.
Kysymykset voivat olla yksinkertaisia:
– Millaiselta haluan hyvinvoinnin arkeni näyttävän juuri nyt?
– Millainen syöminen tukee minua tässä elämäntilanteessa?
– Miten liikkuminen voisi olla säännöllistä mutta joustavaa?
– Miten varmistan palautumisen ja levon?
Seuraavaksi katsotaan kalenteria realistisesti. Missä kohdissa hyvinvoinnille on tilaa? Mitä asioita voi oikeasti kalenteroida?
Usein hyvinvointi kaatuu siihen, että se jää aikomuksen tasolle. Kun hyvinvointia ei ole kalenterissa, se häviää helposti kiireen alle.
Suunnittelu ei rajoita – se vapauttaa
Moni vierastaa suunnittelua, koska se mielletään kahlitsevaksi. Minulle suunnittelu on päinvastoin vapauttavaa. Kun olen päättänyt etukäteen, milloin liikun tai milloin syön, minun ei tarvitse käyttää siihen energiaa enää myöhemmin.
Tänä tammikuuna tein itselleni jotain uutta. Mietin ruokavaliotani hieman uudestaan ja tein itselleni oman ruokavalion – ChatGPT:n avulla. Se oli yllättävän toimivaa. Sain rakennettua kokonaisuuden, joka tuntuu omalta, joustavalta ja realistiselta. Ruokavalio perustuu omiin tapoihin ja niihin ruokiin, joista pidän.
Hyvinvointi ei synny yhdestä täydellisestä viikosta, vaan toistosta.
Rutiinit kantavat silloin, kun motivaatio ei kanna
Motivaatio vaihtelee. Rutiinit kantavat.
Juuri siksi tammikuu on niin otollinen aika. Se ei vaadi suuria lupauksia tai uuden minä -projekteja. Se tarjoaa mahdollisuuden palata siihen, mikä on jo joskus toiminut.
Kun rutiinit ovat linjassa arvojen kanssa, niistä tulee osa identiteettiä. Silloin hyvinvointi ei ole projekti, vaan tapa elää.
Lempeä alku riittää
Hyvinvointi ei vaadi kurinalaisuutta eikä itsensä rankaisemista. Se vaatii lempeää johdonmukaisuutta. Sitä, että palaamme perusasioihin kerta toisensa jälkeen – myös silloin, kun olemme välillä lipsuneet.
Tammikuu ei ole paikka aloittaa alusta.
Se on paikka jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme.
Ja usein se on enemmän kuin tarpeeksi. Kivaa tammikuuta <3
