Tämän aamun lenkki ja tien varresta poimitut kielot veivät tänään ajatukset takaisin nuoruuden kesiin.
Koulun loputtua yläaste- ja lukioikäisenä alkoivat kesätyöt isän yrityksessä. Muistan edelleen, miten kielot kukkivat firman pihan metsälampareessa ja miten niitä käytiin poimimassa kahvihuoneen pöydälle. Kesän aloitus oli aina siirtyminen vastuulliseen aikuisuuden maailmaan.
Niinä aikoina oli tapana kokoontua yhdessä aamu- ja iltapäiväkahveille. Kahvipöydässä istuttiin yhdessä. Tuossa firmassa pirtin penkeillä kahden pitkän pöydän ääressä kukin omalla paikallaan. Jotkut joivat kahvia, toiset söivät eväitä, mutta tärkeintä oli mukava yhteisöllisyyden tunne. Opittiin tuntemaan myös toistemme henkilökohtaisista elämistä ja juttua riitti myös ajankohtaisista aiheista. Siitä jäi rakas muistijälki hyvästä työyhteisöstä.
Myöhemmin työskentelin sekä äidin että isän yrityksissä aina opiskeluaikojen läpi. Sain vastuuta nuorena. Minuun luotettiin. Pääsin tekemään oikeita asioita ja kantamaan vastuuta yrityksen taloudestakin. Olen usein ajatellut, että suurin osa siitä mitä osaan, ei ole tullut vain opinnoista vaan siitä, että sain tehdä, oppia ja kasvaa luottamuksen kautta.
Ehkä juuri siinä on myös yrittäjyyden ydin. Koen, että jos minulla ei olisi tätä taustaa, niin tuskin olisin näin vastuullinen, tunnollinen, sosiaalinen ja tietäväinen. Yrittäjät ovat monipuolisuudessaan käsittämättömiä ja se tarttuu myös lapsiin, koska mallistahan me opimme.
Monessa suomalaisessa yrityksessä voima syntyy perheestä, yhteisestä tekemisestä ja siitä, että puhalletaan yhteen hiileen — myös silloin kun on vaikeaa. Yrittäjyys on pitkä matka. Ennemmin sellainen maraton kuin mikään sprintti. Välillä kevyempi, välillä raskaampi. Elämä tapahtuu samaan aikaan kaiken kanssa. Silti noustaan yhdessä ja kannetaan toisiamme silloin, kun joku tarvitsee turvaverkkoa.
Tämä vuodenaika kiteyttää kaiken jotenkin erityisen herkästi. Kevätjuhlan laulut, alkava kesä, kesätyöt, loma, jäätelö ja valoisat illat muistuttavat siitä, että elämä ei ole vain suorittamista — vaan myös pieniä hetkiä, jotka jäävät mieleen vuosikymmeniksi.
Annetaan suven tulla. Ollaan kiitollisia siitä, mitä meillä on. Luodaan uusia kokemuksia ja opitaan edelleen.
Ihanaa kesää juuri sinulle.
Anna <3
