Olimme Valmentaja-kollegani @annanevaat Anna Lassilan kanssa viime viikonloppuna viettämässä suunnittelupäivää merellä. Olin tammikuun ajatellut tuota havaintoani ”Ihan hyvin sä vedät!” Annan kanssa on aina inspiroivaa puhua ja oivalsin jotain merkittävää: ensimmäistä kertaa melkein aikuiselämässä en tuntenut tarvetta lisätä mitään “mutta”-lausetta kiitollisuuteni perään. Ei ollut ajatusta siitä, että kaikki on hyvin paitsi että voisin olla viisi kiloa kevyempi tai jotain muuta vastaavaa. Tämä sai minut pohtimaan, miten usein asetamme ehtoja omalle hyvinvoinnillemme ja onnellisuudellemme.
Kiitollisuus ilman ehtoja – Viisi ajatusta itsensä arvostamisesta sellaisena kuin on
Miksi kiitollisuus itsestä ei voisi olla täydellistä juuri näin, ilman varaumia? Tässä viisi ajatusta siitä, miten voimme opetella kiitollisuutta itseämme kohtaan ilman ehtoja ja ulkoisia vaatimuksia.
1. Kiitollisuus ei tarvitse “mutta”-sanaa
Kuinka usein sanomme itsellemme: “Olen ihan tyytyväinen itseeni, mutta voisin olla paremmassa kunnossa / hoitaa asiat paremmin / olla tuottavampi.”? Tämä tapa syö omaa hyvinvointiamme huomaamatta. Kiitollisuus on vahvimmillaan silloin, kun se ei sisällä ehtoja. Kokeile sanoa ääneen: “Minä olen hyvä juuri näin.” ja anna sen tuntua todelta.
Tämä ajatus on kuin se aurinkoisempi puoli katua. Voimme viettää koko elämän puoliksi täydellä lasilla tai puolityhjällä lasilla. Koin olevani perus-positiivinen ihminen, mutta tämä hyväksymisen ajatus on kaltaiselleni suorittajalle mullistava.
Otan helppona esimerkkinä tuon paino-asian. Normaalitilanteessa olisin näillä joulukiloilla kriisiytynyt pahasti. Nyt pystyn katselemaan peilistä pientä talvipyöreyttä.
2. Itsearvostus ei ole palkinto saavutuksista
Sitku-ajatus: Monesti ajattelemme, että voimme olla tyytyväisiä itseemme vasta, kun olemme saavuttaneet jonkin tavoitteen – olipa se uralla eteneminen, painonpudotus tai jokin muu ulkoinen asia. Entä jos hyväksyisimme itsemme jo nyt, kesken kaiken? Olet arvokas jo ennen kuin olet “valmis”, koska kukaan meistä ei koskaan ole.
En usko, että kukaan koskaan kiittää itseään sitku-ajattelusta. Päinvastoin! Jos sitku-ajattelu estää sinua olemasta onnellinen, se voi aiheuttaa katkeruutta jälkikäteen.
3. Hyväksyminen ei tarkoita paikalleen jäämistä
Joskus pelkäämme, että itsensä hyväksyminen tarkoittaa luovuttamista tai tyytymistä. Se ei ole sitä – päinvastoin. Kun lakkaamme jatkuvasti vertaamasta itseämme johonkin parempaan versioon itsestämme, voimme tehdä muutoksia ja kasvaa rauhassa, ilman itsemoittimista. Kehittyminen lähtee lempeydestä, ei itsekurituksesta.
4. Miltä näyttäisi, jos kohtelisit itseäsi kuin parasta ystävääsi?
Perus valmentajan kysymys asiakkaalle: Mitä sanoisit läheisellesi, jos hän sanoisi sinulle: “Kaikki on hyvin, mutta olisin onnellisempi, jos olisin vähän hoikempi / tehokkaampi / menestyneempi.”? Todennäköisesti muistuttaisit häntä siitä, kuinka hieno, arvokas ja rakastettava hän on jo nyt. Miksi et siis sanoisi samaa itsellesi?
Asiakastyössä huomaan, että ihmiset pysähtyvät tähän kysymykseen aina. Se ajatteluttaa hyvällä tavalla. On myös hyvä pysähtyä miettimään mitä uskomuksia näillä meidän suorittaja-kysymyksillä on taustallaan.
5. Kiitollisuus kehosta ja mielestä – juuri tällaisena
Tänäkin päivänä kehosi hengittää, sydämesi lyö ja mielesi tekee parhaansa. Se on itsessään kiitollisuuden arvoista. Sen sijaan, että arvostelisimme itseämme puutteidemme kautta, voimme kiittää siitä, että saamme kokea, tuntea ja elää. Se, että olemme juuri nyt tässä, on jo tarpeeksi hyvä syy olla kiitollinen. Itse olen kiitollinen myös hyvästä fyysisestä kunnosta, jonka taustalla on säännöllinen treeni ja kehon huolto (Kävely, Crossfit ja MyFascia )
Kävin katsomassa Norjalaisen Rakas-elokuvan tällä viikolla ja elokuvan käännekohta on kun pääosan esittäjä sanoo itselleen: Ihan hyvin sä vedät ja olet rakas. Kiitollisuus ilman ehtoja ei ole helppo taito eikä synny sormia napsauttamalla. Kun alamme harjoitella sitä, huomaamme, miten paljon kevyempää elämästä tulee. Ei tarvitse olla “vähän parempi” ollakseen hyvä – riittää, että olemme. 💛
Tämä blogi on omistettu äidille, joka nukkui pois vuosi sitten. Äiti aina uskoi minuun ja tykkäsi mun blogikirjoituksistani. Harmi ettei hän ole täällä paikalla lukemassa tästä uudesta itse-tyytyväisyydestä. Tai onhan hän tuossa tarkkailemassa ja läsnä edelleen koko ajan.
