Rohkea Anna syntyi lautasliinalle

anna noramaa

17.11.2026

Anna Noramaa

Vuonna 2020–2021 elämässäni tapahtui iso muutos. Oikeastaan fundamentaalinen sellainen. Sen seurauksena koko elämäni, työurani ja käsitykseni itsestäni muuttuisivat.

En oikeastaan edes päättänyt lähteä muutoksen tielle. Asiat vain alkoivat muuttua ympärillä, niin minun piti muuttua. Olin pudonnut aika syvälle, mustaan aukkoon koronan alettua ja siellä tulevaisuus näytti toivottomalta. Kun on pohjalla, ei välttämättä ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa etsiä sementtisäkkiä uusien perustusten rakentamiseen. Minulle se tarkoitti oman coachingin aloittamista Marin kanssa.

Paluu perusasetuksiin

Aloimme rakentaa nykyistä minääni. Emme kuitenkaan tyhjästä, vaan niiden vahvuuksien varaan, jotka minussa olivat jo olemassa. Olen usein sanonut, että tuo aika oli paluu perusasetuksiin. Vuosien aikana kertyneen ylimääräisen ahdistuksen, vinouttavien uskomusten ja itsestäni muodostamieni käsitysten purkamista. Kaiken sen alta alkoi löytyä ihminen, jonka tunnistin taas. Omaan itseen tutustuminen aikuisiällä on uskomattoman hedelmällistä. Minulle se tapahtui traumaattisten kokemusten kautta, mutta yhtä kaikki uskon, että se oli kivun arvoista.

Kun aloin tunnistaa vahvuuksiani ja sitä, mitä oikeasti halusin tehdä, positiivinen kierteeni ylöspäin käynnistyi yllättävän nopeasti. Uuden uran suunta alkoi hahmottua heti coachingin aloitettuani. Samalla alkoi intensiivinen itseni kehittämisen ja uuden oppimisen kausi, joka jatkuu edelleen.

Sitten syntyi Rohkea Anna

Osallistuin Anne Karilahden valmennukseen, jossa saimme tehtäväksi piirtää kuvan itsestämme sellaisena kuin haluaisimme olla.

Minä piirsin lautasliinalle tikkuakan. Annoin hänelle nimeksi Rohkea Anna.

En olisi silloin uskonut, että tuosta yksinkertaisesta piirroksesta tulisi yksi oman minuuteni tärkeimmistä symboleista.

Miksi minusta sitten tuli Rohkea Anna? Kokeilemalla, uskaltamalla, voittamalla häpeää ja keräämällä rohkeutta. Yksi kokemus kerrallaan.

Kun uskaltaa tehdä jotakin, mitä on aikaisemmin pelännyt, ja huomaa selviävänsä siitä, syntyy aivan uudenlaista luottamusta omaan pystyvyyteen. Positiiviset kokemukset ruokkivat seuraavia onnistumisia. Siitä syntyy positiivinen kierre.

Työstä tuli mukavia kohtaamisia ja toteutuneita unelmia

Viimeisten viiden vuoden aikana olen vaihtanut käytännössä koko työurani uuteen. Olen löytänyt itsestäni esiintyjän, vuorovaikuttajan, kuuntelijan ja valmentajan. Ihmisen, joka innostuu uusista asioista ja saa valtavasti energiaa kohtaamisista.

Myös tapani ajatella työstä on muuttunut. En enää ajattele työtä vain tehtävinä ja velvollisuuksina, vaan kiinnostavina haasteina, mukavina kohtaamisina ja mahdollisuuksina toteuttaa omia unelmiani.

Olen huomannut, että kun sanon ääneen, että tuollainen olisi kiva tehdä, asioita alkaa yllättävän usein tapahtua. Ei tietenkään itsestään. Mutta kun jokin innostaa, alan etsiä keinoja sen toteuttamiseen.

Hyvä esimerkki tästä on ruotsin kieli. Kesällä innostuin ajatuksesta, että voisin valmentaa myös ruotsiksi. Lähdin kielikurssille ja harjoittelin syksyn aikana määrätietoisesti. Nyt olen vetänyt ensimmäiset ruotsinkieliset valmennukseni. Ja mikä parasta, asiakkaani antoi hyvää palautetta kielitaidostani.

Olen tästä todella, todella ylpeä. Itse asiassa pidän sitä yhtenä tämän vuoden suurimmista saavutuksistani. Mikä on ehkä vähän hassua jonkun mielestä. Ajattelen silti kuinka ylpeitä omat vanhempani kieli-ihmisinä olisivat tästä.

Voimakas nainen

Elämäntapojeni muutos alkoi jo vuonna 2019. Vuonna 2021 sanoitin itselleni yhden tärkeimmistä arvoistani: haluan tehdä hyviä asioita itselleni. Se tarkoittaa minulle hyvää ruokaa, liikuntaa, palautumista ja ennen kaikkea oman hyvinvoinnin arvostamista.

Tänä vuonna olen löytänyt itsestäni jotakin aivan uutta: voiman ja voimaharjoittelun. Aloitin vuoden alussa tavoitteellisen harjoittelun personal trainerin kanssa. Erityisesti painonnosto on vienyt mennessään. Kasvava lihasvoima ja kokemus voimakkaasta, liikkuvasta kehosta ovat olleet erikoisen voimaannuttavia.

En oikein osaa edes kuvailla, kuinka paljon iloa saan treenaamisesta: Painonnostosta, CrossFitistä, Hyroxista, juoksusta ja kävelystä. Vaihdevuosi-iässä lihasvoiman kasvattaminen harjoittelun ja ravitsemuksen avulla on ollut yksi parhaista asioista, joita olen itselleni tehnyt.

En ajattele liikuntaa kurinalaisuutena. Ajattelen sitä hyvän olon priorisointina. Vuodenvaihteessa 2025–2026 tein yhden pienen mutta merkittävän muutoksen. Aloin merkitä kalenteriini ensin treenit ja vasta sitten työt. Tämän ansiosta olen saanut viikkoihini yhden tai kaksi harjoituskertaa lisää.

Ja jos en ehdi muuta, käyn aamulla huitasemassa juosten pellon ympäri. Kolme kilometriä ja päivä alkaa aivan mahtavilla fiiliksillä. Sanotaan, että silloin ollaan hyvällä tiellä, kun treeni alkaa kutsua puoleensa. Minulla se todella kutsuu.

Voimakkuuden löytäminen on vahvistanut myös henkistä pystyvyyttäni. On hienoa huomata, että kehityn edelleen, opin uutta ja pystyn yhä enempään.

Mutta, mutta Rohkea Annakin pelkää

Kaiken tämän muutoksen keskellä minusta ei ole rapsutettu pois vanhaa minää eikä tavallista ihmisyyttä. Minä pelkään edelleen kaikenlaista. Kärsin ajoittain huijarisyndroomasta. Siitä epämiellyttävästä tunteesta, että joku vielä huomaa, etten osaakaan tai pystykään. Että olen jotenkin onnistunut huijaamaan muut uskomaan kykyihini.

Näissä tilanteissa palaan kysymykseen, jota opetan myös valmennettavilleni:

Mitä Rohkea Anna tekisi?

Rohkea Anna uskaltaa tehdä asioita, joita minä, tavallinen Anna epäröi. Ja sitten minä vain teen.

Rohkeus ei siis ole sitä, ettei pelottaisi. Minulle se on sitä, että innostus, uteliaisuus ja halu kokeilla ovat nykyään useimmiten pelkoa suurempia. Olen myös oppinut luottamaan siihen, että selviän pettymyksistä ja epäonnistumisista. Kaiken ei tarvitse onnistua. Eikä jokainen vastoinkäyminen tarkoita, että olisin huono tai epäonnistunut.

Mitä Rohkea Anna tekisi seuraavaksi?

Olen viime aikoina miettinyt, että haluaisin aloittaa oman podcastin.

Sen nimi olisi tietysti Rohkea Anna.

Ajattelen, että se voisi olla vartin mittainen ajatushetki elämästä, häpeästä, peloista, uskaltamisesta, ihmissuhteista ja siitä, miten meistä tulee sellaisia ihmisiä, joita oikeasti haluamme olla. Haluaisin puhua myös asioista, joista ei aina ole helppoa kertoa ääneen. Omista epävarmuuksistani, huonoista valinnoistani ja niistä hetkistä, jolloin en ole ollut lainkaan rohkea.

Eihän mulla vastauksia kaikkeen ole, mutta uskon rehellisyyteen ja siihen, että omien kokemusten jakaminen voi antaa rohkeutta myös muille.

Uskon, että tavoitteet alkavat vetää minua puoleensa, kun innostun niistä. Sitten alan etsiä keinoja niiden toteuttamiseen. Ja ehkä tämä podcast on jälleen yksi sellainen asia.

Lautasliinalle piirretty tikkuakka on ollut työpöydälläni rohkaisemassa kuusi vuotta. Olisiko aika päästää hänet ääneen?

Mitä Rohkea Anna tekisi?

Ja mitä sinä tekisit, jos uskaltaisit vähän enemmän?

Lue seuraavaksi

Anna Lassila – Bereda coachit esittelyssä

Olen ratkaisukeskeinen valmentaja ja yrittäjä, jonka elämäntehtävä on tuoda kaltaisilleni suorittajille työkaluja arjen jaksamiseen ja palautumiseen.