Viime viikonlopun Hesarissa oli viikonloppuna pääkirjoitus: Kesäloma kuuluu kaikille ja sivuhuomautuksena – Yrittäjillä ei ole varsinaista lomaa. Minä olen yrittäjistä huolissani. Syy tähän tulee omista kokemuksista ja perhetaustasta.
Juttelimme tässä vanhan sukupolven yrittäjistä ja heidän lomistaan. Kaikki vanhat suomalaiset työhön liittyvät sananlaskuthan liittyvät siihen, että pitää kärsiä ja silloinkin mahdollisesti kaikki menee pieleen. Leuka rintaan vaan ja kohti uusia pettymyksiä. Kärsimällä saa kirkkaamman kruunun.
Mun esimerkki on oma isäni, jonka yrittäjätaivalta seurasin vuosia. Esimerkki huonosta palautumisesta ja pitämättömistä lomista. En koskaan ehtinyt häneltä kysyä syytä tuohon työtapaan, kun lähtö tuli äkkiä, mutta oletan sen olleen halua selvitä velvoitteistaan ja elämäntapa, jota hän ei osannut kyseenalaistaa.
Lomia toki vietettiin lapsuudessani, mutta olen jälkikäteen kuullut, että meidän lasten lomat isäni vietti puhelimessa sisällä. Työajat isäni vietti työpaikalla aamu-yhdeksästä ilta-kahdeksaan tai jopa 10:een ja ei siinä ajassa syönyt muuta kuin joi valtavat määrät kahvia. Sitten hän tuli kotiin ja lämmitteli itselleen ruokia pannulla juustoa säästämättä. Sanoinko jo, että hän oli paljon työpaikalla myös viikonloppuisin? Se, että ihminen tekee ajallisesti näin paljon töitä, ei missään tapauksessa ollut tehokasta vaan ehkä päinvastoin.
Niinä aikoina kun tuli taloudellisia murheita, töistä tuli hänelle myös paikka paeta murheita. Olla töissä ja yrittää tehdä töitä, jotta asiat muuttuisi paremmiksi. Ehkä myös siksi, ettei tarvinnut kotona näyttää niitä murheita. Kuulostaako tämä muillekin tutulta? Meillä on paljon käytös- ja toimintamalleja, joita siirrämme sukupolvelta toiselle.
Koska yrittäjyyskin periytyy, periytyvät nämä käyttäytymis- ja työnteon mallit lapsillemme. Nykyinen sukupolvemme alkaa jo tiedostaa palautumisen tärkeyden ja siksi on hyvä tunnistaa, jos sinäkin mahdollisesti noudatat huomaamattasi vanhan ajan työn eetosta. Omaan käyttäytymiseen voi vaikuttaa, joten voi olla muutoksen aika.
Haluaisin, että suomalaiset yrittäjät tekisivät töitä niin, että työ olisi työtä ja vapaa-aikaa olisi vapaa-aikaa. Yrittäjät eivät ole yli-ihmisiä, joiden on mahdollista tehdä tehokasta työaikaa yhtään sen enempää kuin kenenkään muunkaan. Haluaisin, että yrittäjät suunnittelisivat, minkä verran töitä he haluavat tehdä, mitä voi jättää tekemättä tai siirtää ja mitä delegoida.
Delegointi voi yksinyrittäjälle tarkoittaa, että joku muu tekee maksusta sinun töitäsi. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Sitten vapaa-aika olisi vapaa-aikaa, jolloin ihminen oikeasti palautuu, nauttii, käyttää aikaa hyviin asioihin: urheiluun, perheeseen, lepoon ja palauttaviin asioihin sekä tiedostaa, miten palaudutaan. Suomalainen yrityselämä ei hyödy siitä yhtään, että meillä on väsyneitä yrittäjiä vaan siitä, että meillä on palautuneita yrittäjiä.
Ehkä juuri tästä taustasta tullen on tullut halu auttaa yrittäjiä. Isääkin sillon monesti auttelin ihan käytännön asioissa. Nyt ajattelen, että me kaikki – yrittäjät ja ei-yrittäjät – tarvittaisiin sitä muutoskitkan voittavaa muutoshalua niin, että lähtisimme tekemään muutosta. Erottamaan työn ja vapaa-ajan, tekemään vapaa-ajastamme palauttavaa ja tekemään työajasta tuottavaa.
Se on johtanut myös siihen, että olen syksyllä lanseeraamassa uutta palvelua yrittäjille. Isolla pensselillä kirjoitettuna syksyllä tehdään suomalaisista yrittäjistä onnellisempia ja palautuneempia valmennuksien avulla. Ihmisiä, jotka pystyvät hallitsemaan omaa ajankäyttöään sillä tavalla, että yrittäjät eivät tapa itseään työhön ja huoleen.
Uusi palvelu on siis valmisteilla ja mun kesä menee lomaillen ja nettisivuja tehden. Mun salaisuus palautumiseen on liikunta ja riittävä uni. Tein myös omassa valmennuksessa lupauksen jo kauan sitten, että se mitä teen, teen ilolla ja kevyellä otteella.
