Ajanhallinnasta, rajoista ja uskomusten purkamisesta kesän kynnyksellä
Kesän alku tuntuu monelle jopa ahdistavalta ajalta, lupaukselta levosta ja auringosta – mutta suoritus maksimus: Maailma pitää saada valmiiksi. Työt pitäisi saada valmiiksi ennen lomaa, projektit pakettiin, kalenteri täyttyy viimeisistä palavereista ja “hoidetaan vielä ennen juhannusta” -listoista. Jossain taustalla alkaa kolkutella ajatus siitä, että lomaankin pitäisi osata siirtyä oikein 😉
Itse pysähdyin aamulla Lapinlahden vanhan mielisairaalan miljöössä. Se on rauhan tyyssija. Itselleni se on paikka hengähtää ja sinne on vuosien saatossa, ehkä siellä koetun kärsimyksen vuoksi, pesiytynyt rauha. Siitä tuli miete pysähtyä sen äärelle, mitä pelko saa meidät tekemään – ja mitä se saa meidät jättämään tekemättä.
Pelko pukeutuu tehokkuuteen
Oletko koskaan huomannut, kuinka pelko harvoin näyttäytyy pelkona? Se ei sano: “Olen epävarma” tai “En tiedä, riitänkö”. Se sanoo: “Otan vielä tämän yhden palaverin” tai “Voin kyllä hoitaa tämän”. Se sanoo: “Laitan koneen vielä auki illalla, niin en jää mistään paitsi”. Luoja suokoon, jos ihmiset ajattelisivat, että tuo on laiska, kun ei tarkista mailia illalla.
Pelko ei aina ole paniikkia. Se voi olla jatkuvaa varmistelua, suorittamista, täydellisyyden tavoittelua. Sen uskomuksen toteuttamista, etten riitä ellen tee kaikkea ja ole koko ajan jossain.
Moni meistä on oppinut jo varhain, että kun on ahkera ja kiltti, tulee hyväksytyksi. Kun ei valita, kun ei tarvitse liikaa, kun venyy – silloin saa olla mukana. Mutta kun sanomme ei, tuleeko silloin hylätyksi?
Työn rajat ja rajaton mieli
Tämänkin työvuoden ajan moni koulutettava sanoo rajojen asettamisen olevan oma suurin ongelmansa. Rajat voivat herättää syyllisyyttä tai pelkoa siitä, että näyttää laiskalta ta vaikealta. Asiakkaani sanoi, ettei halua saada hankalan tyypin mainetta.
Totuus on, että jos emme itse vedä rajoja, joku muu tekee sen puolestamme tai jatkuvasti käyttää venymistämme hyväksi. Tai sitten ne venyvät huomaamattomasti, kunnes emme enää tiedä, missä työ loppuu ja missä me itse alamme.
Ajanhallinta ei ole kalenterin hallintaa – se on itsensä johtamista. Se on kykyä sanoa: tämä riittää tänään. Se on kykyä huomata, että väsymys ei ole heikkoutta vaan viesti. Ja ennen kaikkea se on lupa olla keskeneräinen.
Uskomukset, jotka pitävät meidät kiireisinä
Moni meistä kantaa mukanaan uskomuksia, jotka ohjaavat valintojamme kuin näkymättömät narut. Nämä uskomukset voivat olla niin sisäistettyjä, että emme enää huomaa niiden olevan uskomuksia – emme faktoja.
Tässä muutama yleinen esimerkki:
“Jos en ole koko ajan tavoitettavissa, suoriutujan mielikuvana rakoilee”
Tämä uskomus saa meidät reagoimaan jokaiseen viestiin heti, keskeyttämään ajatuksemme, pirstomaan keskittymiskykymme. Toisin sanoen sinkoilemaan. Todellisuudessa luotettavuus ei tarkoita jatkuvaa tavoitettavuutta vaan sitä, että pidämme kiinni sovitusta. Se riittää. Monelle itseni mukaan lukien tämä on tärkeä arvo, mutta myönnän sinkoilevani myös itse.
“Jos en tee tarpeeksi, olen huonompi kuin muut.”
Tämä uskomus pitää meidät liikkeessä silloinkin, kun kaipaisimme lepoa. Minun tulee tehdä oma osuuteni tai vähän enemmän. Sitten saan kehuja, kuinka hyvin olen taas suoriutunut. Mutta riittävyys ei tule suorittamisesta vaan itsemyötätunnosta. Sinä riität ja mieti asiat omia voimavarojasi vastaan.
Miten uskomuksia voi purkaa?
Tunnetko tämän sanan? Itse tosina pitämiämme asioita, joilla ei ole todelllisuuspohjaa. Tunnistan valmentajana uskomuksia asiakkaiden puheesta. Ehkä tunnistat niitä läheisissäsi? Tässä muutama keino:
- Tunnista toistuva ajatus
Kun huomaat sanovasi usein “pakko tehdä” tai “pitäis”, pysähdy. Mikä uskomus tämän taustalla on? - Kysy itseltäsi: onko tämä totta?
Voisitko ajatella toisella tavalla? Mikä olisi vaihtoehtoinen tulkinta? Onko tämä tarina totta kaikissa tilanteissa? - Nimeä uskomus ääneen
Kun annat uskomukselle nimen – “minun uskomukseni on, että minun täytyy tehdä kaikki itse” – se menettää osan voimastaan. - Kerro siitä luotettavalle ihmiselle
Kun puhumme uskomuksista ääneen, ne alkavat liueta. Myös toisten kertomukset avaavat uusia näkökulmia. - Tee pieni kokeilu
Riko uskomusta pienellä teolla. Kokeile sanoa ei. Kokeile olla reagoimatta heti. Kokeile pyytää apua. Katso, mitä tapahtuu – yleensä maailma ei kaadu. Uskomusten purkaminen ei tarkoita niiden torjumista väkisin, vaan niiden näkyväksi tekemistä ja kyseenalaistamista.
Pelko ei katoa, mutta sen voi kohdata
Pelko kuuluu ihmisyyteen. Itse tunnistan näitä paljon, mutta tunnistaminen auttaa. Niitä ei voi poistaa, mutta voimme oppia tunnistamaan äänet: “Et riitä. Et ole tarpeeksi. Tee vielä vähän.” Ja voimme opetella vastaamaan: “Kiitos, että yrität suojella minua, mutta minä riitän.” Itselläni on Anne Karilahden webinaarissa piirtämäni ‘Rohkea Anna’. Jos joskus mietin, riitänkö, mietin mitä ´Rohkea Anna´ tekisi.
Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan toimimista pelosta huolimatta. Ja joskus rohkein teko on se, että lopettaa työt klo 16. Tai sanoo: nyt en ehdi. Tai päättää, että oma jaksaminen on tärkeämpää kuin hyvä mieli kaikille muille.
Kesän kynnyksellä: lupaus itselle
Kun kesä lähestyy, kysyn sinulta:
- Mistä voit päästää irti?
- Mihin voit sanoa ei?
- Miten voisit vetää rajan – ei vain työssä vaan myös sisälläsi?
Ehkä kaikkein tärkein ajanhallinnan teko ei ole se, että löydät paremman sovelluksen tai tehokkaamman työkalun. Vaan se, että kysyt itseltäsi: Kenen aikaa minä elän? Elänkö minä itse, vai viekö kalenterini minua?
Kesä voi olla hetki uudenlaiseen rytmiin siirtymiseen. Ei suorituslomaan vaan sellaiseen olemiseen, jossa keho saa hengittää, mieli harhailla ja sydän löytää rauhan. Se alkaa siitä, että uskallamme tunnistaa, milloin pelko ohjaa meitä – ja valita toisin.
Sinä saat vetää rajat. Sinä saat levätä. Sinä saat riität.
Harjoitus: Kohti kevyempää kesää
Lopuksi pieni harjoitus, jonka voit tehdä vaikka heti.
1. Kirjoita ylös yksi uskomus, joka ohjaa ajankäyttöäsi.
Esimerkiksi: “Minun täytyy aina vastata nopeasti.”
- Kysy itseltäsi: Onko ihan todella näin?
3. Kirjoita sen viereen uusi, mahdollistava uskomus.
Esimerkiksi: “Saan vastata, kun minulle on hyvä aika.”
4. Kokeile elää tämän uuden uskomuksen mukaan yhden päivän ajan.
Toivotan sinulle lempeää siirtymää kesään. Jos haluat, kirjoita post-it lapuille sanat: Rajat ja Uskomukset. Sinä olet arvokas, ei siksi mitä teet, vaan siksi kuka olet.
